Tampereen Häämessut 9.2.2020
Tuli eräänä iltana pienessä laitamyötäisessä saavuttua ystävättäreni Katariinan kanssa kapakasta, kun huomiomme kiinnitti alakerran rappunäytössä pyörinyt Tampereen Häämessujen mainos. "NAIMISIIN?". Iskevä lähestymistapa sai mielikuvituksen liitämään. Otimme vielä kaapista pari Pirkkaa ja nauroimme ajatuksen hirveydelle. Noin tuntia myöhemmin meillä oli kaksi lippua messuille sunnuntaiksi. Sitten vain odoteltaisiin...
Lauantaina oli vielä välipalaksi Vastavirran 15-vuotismegabileet, joissa oli 16 bändiä esiintymässä heti aamupäivästä lähtien. Sieltä sai siis mukavat suojakännit sunnuntaita varten. Löin myös pääni lavanreunaan tai lattiaan, mikä oli varmaan ihan hyvä häämessuja ajatellen. Aamulla oli herätys soimassa n. klo 8.30, jotta ehtisimme käydä ottamassa vielä pienet pohjat ennen messuja. Olin aika rapeassa kunnossa edelliseltä illalta, mutta keittelimme kahvit ja sinne loraus Jallua sekaan, ja pikapuoliin olimmekin jo bussipysäkillä. Otimme Aleksanterin kirkon edessä teemaan sopivan kirkkokuvan.
Korkkasimme bussissa Fernetin. Aloituspaikkana oli kuuluisa ysinbaari Pub Kyttis, jonka aamuhäppäreiltä sai pullon skumppaa 16 e hintaan, sekä 2,99 e Karhun. Some otettiin myös tässä vaiheessa haltuun ja jo ennen kymmentä oli suurimmat alustat, eli Facebook, IG ja Piffi tukotettu häähumulla. Myyjä kysyi tupakkapaikalla, että mitä olemme juhlistamassa. Noita skumppapulloja ei kuulemma ihan hirveästi näihin kellonaikoihin vielä liiku yleensä. Tarkoituksemme oli ehtiä heti yhdeksitoista Pirkkahallille, kun ensimmäiset esiintyjät, Mari Anela ja pianistinsa Gilda, avaisivat shown.
Oltiin suhteellisen ajoissa messupaikalla. Lipunmyynnin jälkeen ensimmäisessä kojussa mies antoi Pus Pus -lakut ja kysyi onko liittymäasiat kunnossa. Katariina otti 3 minuutin pikameikin. Meikkaukseen käytetty hypo-ööö-allerginen harja oli kuulemma miellyttävä. Näimme Marin ja Gildan showsta viimeiset biisit. Olimme ennen messuja käyneet tarkastamassa, olisiko Marilla Facebookissa jotain matskua kuunneltavaksi. Marilla oli Facebookissa kaksi likettäjää ja yksi video, jolla soitti äidilleen mandoliinia. Olimme myös ainoat katsojat, joka on siis linjassa noiden likettäjien kanssa. Kävin setin loputtua kiittelemässä Maria vuolaasti esityksestä.
Lähdimme kiertämään kohti messujen mocktail-baaria, jota piti joku tamperelainen raittiusseura. Joka paikassa tungettiin taskut täyteen väsäreitä, joissa mainostettiin kaikkea kallista. Matkalla näkyi hieno, violetti miesten puku, ei oikein muuta kiinnostavaa. Mocktail-hommassa oli maistiaisena joku mojiton makuiseksi väitetty homma. Join sellaisen, väitin, että oli hyvää ja pyysin täyden mukillisen. Lähdettiin sitten syrjemmälle etsimään sopivaa paikkaa käydä sekoittamassa omat Jallut joukkoon. Tällainen paikka löytyi semmoisen esittelymatkailuauton eli panoauton takaa. Hieman jännitystä loi ohi kulkenut järjestyksenvalvoja ja paniikissa hieman juomaa läikkyi maahan. Juomasta tuli Jallun kanssa ihan ok, keskinkertainen oikea cocktail.
Mulla loppu akku puhelimesta, joten piti kierrellä hieman etsimässä laturia, jonka jälkeen menimme tupakkapaikalle tutkimaan, mitä messuohjelma tarjoaisi seuraavaksi. Päivän suurin spektaakkeli eli häämuotinäytös oli lähestymässä, joten sitähän pitäisi mennä katsomaan! Keskusteltiin myös häämessujen sometouhuista. Olin alkanut seurata häämessujen Instagram-tiliä muutamaa päivää ennen messuja ja olimme koittaneet tankata storyista jotain ennakkohypea joka päivä odotellessa. Sisältö oli kuitenkin lähinnä jonkun vitun Kultajousen tai minkälie kukkajukkan hiton kuivia mainoksia. Ainoa ihmisen oloinen sisällöntuottaja tuntui olevan joku bridelisa-nimimerkillä toimiva tyyppi, joka tuntui muutenkin olevan hommien keskiössä. Ideana oli käydä etsimässä hänet messuilta, jos siitä olisi irronnut jotain kiinnostavaa juttua. Ei kuitenkaan löydetty vissiin ikinä. Yritin aluksi käyttää omissa storyissani messujen @tampereenhaamessut-tägiä, mutta eipä noi ikinä lisänny niitä omiin storyihinsa, joten pitäkööt rinkirunkkunsa. Lopetin tägien käyttämisen ja kuivan instatilin seuraamisen.
Matkalla muotinäytökseen Katariinalle tarjottiin vielä jonkin sorttinen käsivahaus eli käsimeikki. Katariina itse osaa varmaan kertoa tästä tarkemmat speksit. Näytti kuitenkin kaikessa kiusallisuudessaan rentouttavalta. 10 kuukauden tsetti tota tököttiä ois maksanut 160 e, joka kuulosti jo muutenkin huippudiililtä. Hinta kuitenkin laski siitä heti 80 euroon ennen kuin ehti alkaa edes tinkiä. Tiedä sitten kuinka halvalla ois lähtenyt, jos oltaisiin lähdetty oikein kauppoja hieromaan.
Käsimeikit pykälässä olikin sitten hyvä aika kävellä romanttisesti käsi kädessä häämessujen läpi muotinäytökseen. Matkalla ohitimme erilaisia numeroituja kattauksia ja söin pöydästä #2 pari siemennäkkileipää. Tämä olikin melko varmasti ensimmäinen muotinäytös jota olen käynyt katsomassa! Esittelyssä luonnollisesti häämuotia. Alku vaikutti hieman tylsähköltä, kun esittelyssä oli perinteisiä naisten valkoisia hääasuja, enkä vielä tässä vaiheessa oikein tajunnut niiden nyansseja. Tässä vaiheessa oli vielä hieman Jallua ja Fernettiäkin jäljellä. Seuraavaksi esiteltiin ehkä jotain iltapuvun tapaisia tummia asuja, jotka toivat enemmän esiin rinnat ja takapuolet. Nämäkään yksivärisinä eivät olleet kovin säväyttäviä näin selvin päin. Pistin merkille, että mallit olivat aika paljon pidempiä kuin me. Kesähäämallistossa alkoikin sitten olemaan enemmän variaatiota. Nämä olivat ihan piristäviä. Itsekin kyllä pitäisin kesähäät, jos pitäisin. En oikeastaan tajua, mitä järkeä olisi missään muussakaan. Miestenkin mallistosta löytyi omat suosikit tällä kierroksella. Tässä vaiheessa olisin nähnyt itseni ehkä semmoisessa jonkun mullan värisessä - tai beige tai mikä vitun väri olikaan - hillitymmässä puvussa, vaikka viereinen, helvetin leso violetti pukukokonaisuus kieltämättä kiinnitikin huomion. En vaan oikein osannut sanoa, että pystyisinkö kuitenkaan aivan pullaamaan sitä offiin. Lopuksi tuli vielä uudestaan best of -tyyppinen kattaus näistä jo nähdyistä puvuista, mutta palaan siihen ehkä myöhemmin.
Näytöksen jälkeen kävimme röökillä ja tässä vaiheessa taisikin jo omat juomat loppua. Tästä kyllä pitkä miinus itselleni, joka toimin juomavastaavana. Jostain syystä ajattelin, että tämmöisissä messuhommissa olisi jonkunlainen syyni ovella, joten ostin vain kaksi pientä taskukokoista pulloa Alkosta. Näköjään häämessuilla ei tarvitse kuitenkaan jättää edes takkia narikkaan, eli periaatteessa tänne olisi voinut kuljettaa niin paljon viinaa kuin mitä oma viinapää kestää. Ehkä jos jotain omaa skumppapulloa olisi tuonut, niin ehkä järkevämpää ottaa sellaisia pikkolokokoisia kuitenkin, koska järkkäreitä pyöri välillä kyllä siellä täällä.
Seuraavaksi siirryimme maistelemaan kakkuja. Ensimmäisenä makupalana oli kinuski-lakkakakkua. En ole itse koskaan ollut suurikaan lakan ystävä, mutta tässä makeuden alle piilotettuna se ei haitannut. Ihan maistuva pala 3/5. En oikein muista mitä seuraava maistiainen oli, se oli kuitenkin pyöreä ja sen päälle oli pursotettu jotakin. Aivan hyvän makuinen, joskaan ei kovin juhlava leivos. Oiskohan ollut joku kahvin kanssa tarjottavaksi tarkoitettu asia? 2/5 hääasteikolla. Seuraavana sitten illan selkeä tähti, mustikkajuustokakku! Valehtelematta ja ilman mitään lisiä aivan saatanan hyvää! Keponen 5/5! Tässä vaiheessa taisin nostaa ensimmäistä kertaa esille tosissani naimisiinmenemisen mahdollisuuden. Onneksi sentään tuo edellinen kakku oli niin hyvää, koska on annettava valtava miinus siitä, että jokaisten häiden ja muiden juhlatilaisuuksien kulmakivi ja tärkein syy käydä moisissa, maailman #1 ruoka voileipäkakku loisti poissaolollaan! Mikä saatanan painajainen.
Suuntasimme voileipäkakun puutteessa sitten oikealle lounaalle. Kasvisvaihtoehtona oli jotain eksoottisesti nimettyjä kasvispullia kastikkeessa. Nämä tarjoiltiin tiskin takaa ja lisäksi käytössä oli normaali buffetti. Ite otin vielä lisäksi buffetista jotain lohta ja tämmöstä. Pallurat oli ihan mukiinmeneviä. Täältä sai myös kahvit ja kaljat muovituopissa. Tuli syötyä ihan hitosti liikaa ja oltaisiin tilattu palanpainikkeeksi Jallut, mutta ennakkotiedoista poiketen täältä ei saanutkaan viinaa. Tästä sitten tupakille ja juuri sopivasti äitini sattui kyselemään kuulumisia tekstiviestillä, joten lähetin hänelle kuvan häämessuilta ja kerroin, että rahat ovat vähän vähissä.
Tuli syötyä vissiin aivan liikaa, eli siinä mielessä virheliike, että meinasi väsyttää hetken aivan hemmetisti. Show’n piti kuitenkin jatkua, joten suuntasimme messujen skumppabaariin. Välissä kävimme äänestämässä vuoden kattausta. Äänestin pöytää numero kaksi, jossa oli hyviä näkkileipiä. Katariina äänesti rumaa pöytää #4, joka näytti kioskinluukulta. Messujen jälkeen näin somesta, että itseni äänestämä pöytä #2 oli voittanut. Juuri sopivasti alkoikin muotinäytöksen toinen esitys ja pääsimme sujuvasti siirtymään skumppalasit kädessä sitä seuraamaan, tällä kertaa lavan sivustasta. Tästä kulmasta perinteisten hääpukujen näyttävät helmat ja ne semmoset laahukset pääsivät huomattavasti paremmin esille. Tässähän tosiaan alkoi vähän hääkuume iskemään! Tällä kertaa käytimme enemmän aikaa myös itse mallien ulkonäön arvioimiseen, jotta voisimme arvioida kuinka itse malli vaikuttaa kunkin vaatekappaleen näyttävyyteen. Siis se, tai sitten Katariina halusi vaan alkaa puhumaan tisseistä ja perseistä, koska alkoi olla humalassa. Mene ja tiedä. Katariina itse ei ole oikein perinteisten mekkojen ja hameiden käyttäjä, joten googletimme tässä vaiheessa, olisiko naisille saatavilla häähousuja. Ei näyttäisi olevan oikeastaan ollenkaan, joten joku voisi nyt ottaa tästä kopin ja toivottavasti tilanne saataisiin korjattua Häämessut 2021 mennessä! Miesten puvuista violetti rupesi näyttämään nyt kaikista varteenotettavimmalta vaihtoehdolta ja lavan reunaa lähimmästä tummasta puvusta erottui nyt läheltä myös upea kiiltokuvio, joka oli jäänyt aiemmin huomaamatta. Mullanvärinen alkoi selvästi jäämään muiden varjoon.
Tämän jälkeen haettiin uudet skumpat ja käytiin ottamassa poseerauskuvia häälimusiinin edessä, jonka jälkeen suuntasimme kohti DIY-hääkorttipajaa.
Tämän jälkeen oli vuorossa vielä viimeisen kerran muotinäytös. Olimme tässä vaiheessa jo niin asiantuntijoita tämän näytöksen suhteen, että tuntui ihan oikeutetulta mölistä kovaäänisiä kommentteja esityksen päälle sekä soittaa älypuhelimen soundboardista äänitehosteita perinteisten aplodejen sijaan. Tämän jälkeen messut olivatkin tältä vuodelta aika pitkälti taputeltena. Pienenä yllätyksenä muotinäytöksen mallit lähtivät messuilta samalla bussilla kuin me. Kehuin erään miesmallin ulkonäköä hänelle vielä pysäkillä.
Häämessut olivat kokonaisuutena erittäin mukava tapahtuma ja ensi vuonna voisikin koittaa jo lauantaina paikalle. Seuraavalla kertaa runsaammin viinaa mukaan kuitenkin!
Lauantaina oli vielä välipalaksi Vastavirran 15-vuotismegabileet, joissa oli 16 bändiä esiintymässä heti aamupäivästä lähtien. Sieltä sai siis mukavat suojakännit sunnuntaita varten. Löin myös pääni lavanreunaan tai lattiaan, mikä oli varmaan ihan hyvä häämessuja ajatellen. Aamulla oli herätys soimassa n. klo 8.30, jotta ehtisimme käydä ottamassa vielä pienet pohjat ennen messuja. Olin aika rapeassa kunnossa edelliseltä illalta, mutta keittelimme kahvit ja sinne loraus Jallua sekaan, ja pikapuoliin olimmekin jo bussipysäkillä. Otimme Aleksanterin kirkon edessä teemaan sopivan kirkkokuvan.
Korkkasimme bussissa Fernetin. Aloituspaikkana oli kuuluisa ysinbaari Pub Kyttis, jonka aamuhäppäreiltä sai pullon skumppaa 16 e hintaan, sekä 2,99 e Karhun. Some otettiin myös tässä vaiheessa haltuun ja jo ennen kymmentä oli suurimmat alustat, eli Facebook, IG ja Piffi tukotettu häähumulla. Myyjä kysyi tupakkapaikalla, että mitä olemme juhlistamassa. Noita skumppapulloja ei kuulemma ihan hirveästi näihin kellonaikoihin vielä liiku yleensä. Tarkoituksemme oli ehtiä heti yhdeksitoista Pirkkahallille, kun ensimmäiset esiintyjät, Mari Anela ja pianistinsa Gilda, avaisivat shown.
Oltiin suhteellisen ajoissa messupaikalla. Lipunmyynnin jälkeen ensimmäisessä kojussa mies antoi Pus Pus -lakut ja kysyi onko liittymäasiat kunnossa. Katariina otti 3 minuutin pikameikin. Meikkaukseen käytetty hypo-ööö-allerginen harja oli kuulemma miellyttävä. Näimme Marin ja Gildan showsta viimeiset biisit. Olimme ennen messuja käyneet tarkastamassa, olisiko Marilla Facebookissa jotain matskua kuunneltavaksi. Marilla oli Facebookissa kaksi likettäjää ja yksi video, jolla soitti äidilleen mandoliinia. Olimme myös ainoat katsojat, joka on siis linjassa noiden likettäjien kanssa. Kävin setin loputtua kiittelemässä Maria vuolaasti esityksestä.
Lähdimme kiertämään kohti messujen mocktail-baaria, jota piti joku tamperelainen raittiusseura. Joka paikassa tungettiin taskut täyteen väsäreitä, joissa mainostettiin kaikkea kallista. Matkalla näkyi hieno, violetti miesten puku, ei oikein muuta kiinnostavaa. Mocktail-hommassa oli maistiaisena joku mojiton makuiseksi väitetty homma. Join sellaisen, väitin, että oli hyvää ja pyysin täyden mukillisen. Lähdettiin sitten syrjemmälle etsimään sopivaa paikkaa käydä sekoittamassa omat Jallut joukkoon. Tällainen paikka löytyi semmoisen esittelymatkailuauton eli panoauton takaa. Hieman jännitystä loi ohi kulkenut järjestyksenvalvoja ja paniikissa hieman juomaa läikkyi maahan. Juomasta tuli Jallun kanssa ihan ok, keskinkertainen oikea cocktail.
Mulla loppu akku puhelimesta, joten piti kierrellä hieman etsimässä laturia, jonka jälkeen menimme tupakkapaikalle tutkimaan, mitä messuohjelma tarjoaisi seuraavaksi. Päivän suurin spektaakkeli eli häämuotinäytös oli lähestymässä, joten sitähän pitäisi mennä katsomaan! Keskusteltiin myös häämessujen sometouhuista. Olin alkanut seurata häämessujen Instagram-tiliä muutamaa päivää ennen messuja ja olimme koittaneet tankata storyista jotain ennakkohypea joka päivä odotellessa. Sisältö oli kuitenkin lähinnä jonkun vitun Kultajousen tai minkälie kukkajukkan hiton kuivia mainoksia. Ainoa ihmisen oloinen sisällöntuottaja tuntui olevan joku bridelisa-nimimerkillä toimiva tyyppi, joka tuntui muutenkin olevan hommien keskiössä. Ideana oli käydä etsimässä hänet messuilta, jos siitä olisi irronnut jotain kiinnostavaa juttua. Ei kuitenkaan löydetty vissiin ikinä. Yritin aluksi käyttää omissa storyissani messujen @tampereenhaamessut-tägiä, mutta eipä noi ikinä lisänny niitä omiin storyihinsa, joten pitäkööt rinkirunkkunsa. Lopetin tägien käyttämisen ja kuivan instatilin seuraamisen.
Matkalla muotinäytökseen Katariinalle tarjottiin vielä jonkin sorttinen käsivahaus eli käsimeikki. Katariina itse osaa varmaan kertoa tästä tarkemmat speksit. Näytti kuitenkin kaikessa kiusallisuudessaan rentouttavalta. 10 kuukauden tsetti tota tököttiä ois maksanut 160 e, joka kuulosti jo muutenkin huippudiililtä. Hinta kuitenkin laski siitä heti 80 euroon ennen kuin ehti alkaa edes tinkiä. Tiedä sitten kuinka halvalla ois lähtenyt, jos oltaisiin lähdetty oikein kauppoja hieromaan.
Katariina: Käsimeikki oli itse asiassa naamaan laitettavaksi tarkoitettu BonAge-merkkisen firman kollageenipäivävoide, jonka tarkoitus on kai nuorentaa ihoa tai jotain. Hirveän tehokkaasti se puhdisti kämmenselästä leiman, jonka olin saanut tupakkapaikalla käymistä varten. Sain tätä myös kotiin näytepakkauksen ja vähän hirvitti kokeilla sitä mun baby faceen kun pelotti, että saattaisin nuorentua jopa liikaa. En kuitenkaan oo huomannut mitään vaikutusta, joten ihan hyvä ettei tullut ostettua. Onkohan tällä blogilla paljon lukijoita, joita kiinnostaa kosmetiikka-arvostelut? No, annan vaikka 1/5 koska hinta-laatusuhde aivan paska.
Käsimeikit pykälässä olikin sitten hyvä aika kävellä romanttisesti käsi kädessä häämessujen läpi muotinäytökseen. Matkalla ohitimme erilaisia numeroituja kattauksia ja söin pöydästä #2 pari siemennäkkileipää. Tämä olikin melko varmasti ensimmäinen muotinäytös jota olen käynyt katsomassa! Esittelyssä luonnollisesti häämuotia. Alku vaikutti hieman tylsähköltä, kun esittelyssä oli perinteisiä naisten valkoisia hääasuja, enkä vielä tässä vaiheessa oikein tajunnut niiden nyansseja. Tässä vaiheessa oli vielä hieman Jallua ja Fernettiäkin jäljellä. Seuraavaksi esiteltiin ehkä jotain iltapuvun tapaisia tummia asuja, jotka toivat enemmän esiin rinnat ja takapuolet. Nämäkään yksivärisinä eivät olleet kovin säväyttäviä näin selvin päin. Pistin merkille, että mallit olivat aika paljon pidempiä kuin me. Kesähäämallistossa alkoikin sitten olemaan enemmän variaatiota. Nämä olivat ihan piristäviä. Itsekin kyllä pitäisin kesähäät, jos pitäisin. En oikeastaan tajua, mitä järkeä olisi missään muussakaan. Miestenkin mallistosta löytyi omat suosikit tällä kierroksella. Tässä vaiheessa olisin nähnyt itseni ehkä semmoisessa jonkun mullan värisessä - tai beige tai mikä vitun väri olikaan - hillitymmässä puvussa, vaikka viereinen, helvetin leso violetti pukukokonaisuus kieltämättä kiinnitikin huomion. En vaan oikein osannut sanoa, että pystyisinkö kuitenkaan aivan pullaamaan sitä offiin. Lopuksi tuli vielä uudestaan best of -tyyppinen kattaus näistä jo nähdyistä puvuista, mutta palaan siihen ehkä myöhemmin.
Näytöksen jälkeen kävimme röökillä ja tässä vaiheessa taisikin jo omat juomat loppua. Tästä kyllä pitkä miinus itselleni, joka toimin juomavastaavana. Jostain syystä ajattelin, että tämmöisissä messuhommissa olisi jonkunlainen syyni ovella, joten ostin vain kaksi pientä taskukokoista pulloa Alkosta. Näköjään häämessuilla ei tarvitse kuitenkaan jättää edes takkia narikkaan, eli periaatteessa tänne olisi voinut kuljettaa niin paljon viinaa kuin mitä oma viinapää kestää. Ehkä jos jotain omaa skumppapulloa olisi tuonut, niin ehkä järkevämpää ottaa sellaisia pikkolokokoisia kuitenkin, koska järkkäreitä pyöri välillä kyllä siellä täällä.
Seuraavaksi siirryimme maistelemaan kakkuja. Ensimmäisenä makupalana oli kinuski-lakkakakkua. En ole itse koskaan ollut suurikaan lakan ystävä, mutta tässä makeuden alle piilotettuna se ei haitannut. Ihan maistuva pala 3/5. En oikein muista mitä seuraava maistiainen oli, se oli kuitenkin pyöreä ja sen päälle oli pursotettu jotakin. Aivan hyvän makuinen, joskaan ei kovin juhlava leivos. Oiskohan ollut joku kahvin kanssa tarjottavaksi tarkoitettu asia? 2/5 hääasteikolla. Seuraavana sitten illan selkeä tähti, mustikkajuustokakku! Valehtelematta ja ilman mitään lisiä aivan saatanan hyvää! Keponen 5/5! Tässä vaiheessa taisin nostaa ensimmäistä kertaa esille tosissani naimisiinmenemisen mahdollisuuden. Onneksi sentään tuo edellinen kakku oli niin hyvää, koska on annettava valtava miinus siitä, että jokaisten häiden ja muiden juhlatilaisuuksien kulmakivi ja tärkein syy käydä moisissa, maailman #1 ruoka voileipäkakku loisti poissaolollaan! Mikä saatanan painajainen.
Tämän jälkeen haettiin uudet skumpat ja käytiin ottamassa poseerauskuvia häälimusiinin edessä, jonka jälkeen suuntasimme kohti DIY-hääkorttipajaa.
Tää oli jonkun koulun pitämä paja ja meidät otti vastaan joku happaman oloinen vanhempi nainen, varmaankin joku hemmetin opettaja. Koitin tunkea valtavan kokoista keltaista kartonkia johonkin leikkuriksi luulemaani laitteeseen skumppalasi kädessä, kun hapan nainen vihelsi pelin poikki ja tuhisten leikkasi meille korttipohjat. Ekaan korttiin askartelin punaisesta kiiltopaperista reunat ja tutkailin vähän koristelaatikoita. Sieltä löytyi kasa jotain mummon pillukarvoja ja sit jonkinmoiset ruusukkeet. Tein näistä Matildalle kortin. Katariina teki yllätysjipon ja sanoi kuuluvaan ääneen: "hei rakas, voisitko ojentaa sakset". Ehkä ikinä en ole samaan aikaan tuntenut yhtä voimakkaita häpeän ja onnen tunteita. "Totta kai, kultaseni", vastasin. Seuraavaksi tein Moukarille Moukarin näköisen kortin, jossa oli risti väärinpäin. Katariina teki upean kortin, jossa oli iso spider.
Häämessut olivat kokonaisuutena erittäin mukava tapahtuma ja ensi vuonna voisikin koittaa jo lauantaina paikalle. Seuraavalla kertaa runsaammin viinaa mukaan kuitenkin!
Kommentit
Lähetä kommentti